Kuvanveistotaide ei rajoitu gallerioiden tai muiden näyttelytilojen seinien sisään, vaan pitkin kaupunkien keskeisiä paikkoja sijoitetut patsaat ja muistomerkit tuovat iloa kaikille sattumalta ohi kulkeville, tai varta vasten taideteosta ihailemaan saapuneille. Yllättävän monen patsaan syntyvaiheisiin liittyy ristiriitoja, kun aikaansa edellä olleita, usein melko vapaamielisiä teoksia on paljastushetkellä paheksuttu. Kohun mentyä ohi on taiteilijan näkemykselle kuitenkin alkanut vähitellen löytyä ymmärtäjiä, kunnes lopulta patsas on alkanut nauttia suurta arvostusta.

Paavo Nurmen patsas

Kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen vuonna 1925 valmistunut olympiasankari Paavo Nurmen patsas herätti aluksi melkoista hämmennystä, sillä alastonta juoksijaa kuvannut teos koettiin liian julkeaksi. Ensin Ateneumin taidemuseossa sen vuoksi säilytetty, mutta myöhemmin kunniapaikalle Helsingin olympiastadionin eteen siirretty patsas on nykyään yksi Suomen kuuluisimmista veistoksista.

Havis Amanda

Helsingin Kauppatorin laidalla tähyilevä Havis Amanda on kuvanveistäjä Ville Vallgrenin luomus, joka Helsingin kaupungin varta vasten tilaamana paljastettiin yleisölle vuonna 1908. Myös ”Manta” sai aluksi osakseen runsaasti arvostelua, sillä teoksen naishahmo oli paitsi sopimattomasti täysin alaston, myös liian keimaileva, eikä suuri yleisö ollut tyytyväinen myöskään teoksen muihin elementteihin.

Vapaudenpatsas

Maailman kuuluisin patsas on kiistatta Yhdysvalloissa New Yorkin edustalla kohoava Vapaudenpatsas, jonka ranskalaiset lahjoittivat juhlistaakseen maiden välistä ystävyyttä. Patsaan suunnittelivat ja toteuttivat idean isä Edouard de Laboulaye yhdessä kuvanveistäjä Frédéric Auguste Barholdin kanssa. Paljastusvuodestaan 1886 saakka tuo Vapauden jumalatarta esittävä, 93 metriä korkea teos on kohonnut majesteettisena merelle tähyillen, ja se on nykyään yksi maailman vilkkaimmista nähtävyyksistä.