Suomessa on kautta vuosikymmenten ollut runsaasti laadukasta arkkitehtiosaamista, joka on saatu valjastettua myös kansainväliseen käyttöön, ja suomalainen rakennusarkkitehtuuri onkin sen ansiosta maailmallakin laajalti tunnettua ja arvostettua. Suomalaisessa perusluonteessa tiukasti istuva perusteellisuus, huolellisuus ja tarkkuus sekä pohjoismaisen silmän luontainen kaipuu suurten, yksinkertaisten ja harmonisten linjojen äärelle synnyttävät ainutlaatuisen kestävää, kaunista ja arjessa hyvin toimivaa jälkeä, jonka omaleimaisuus on helposti tunnistettavissa ja jäljitettävissä Pohjolaan.

Alvar Aalto

Modernia tyylisuuntaa edustanut, 78-vuotiaana vuonna 1976 kuollut Alvar Aalto on yksi tunnetuimpia suomalaisia nimiä arkkitehtuurin ja muotoilun saralla. Erittäin tuotteliaan uransa aikana hän suunnitteli lukuisia arvostettuja ja tunnettuja rakennuksia paitsi Suomessa, myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Esimerkkejä hänen töistään ovat Finlandia-talo ja Kulttuuritalo Helsingissä, koko Seinäjoen kaupunkikeskusta, Villa Tammekann Virossa, Essenin oopperatalo Saksassa sekä Pohjolan talo Reykjavikissa.

Aallolla riitti intoa ja lahjakkuutta toimia aktiivisesti myös muotoilun parissa, ja hän suunnitteli rakennusten lisäksi suuren määrän myöhemmin klassikon asemaan nousseita huonekaluja sekä esimerkiksi lasiesineitä. Maailmanlaajuisesti kaikkein tunnetuin hän onkin juuri huonekaluistaan, joiden menestys alkoi 1930-luvulla Milanon Triennaaleissa. Aalto teki merkittäviä yhteistöitä eri yritysten kanssa, ja osallistui aktiivisesti myös materiaalien käsittelyprosessien suunnitteluun ja kehitykseen. Hän suunnitteli myös muistomerkkejä, patsaita sekä oli mukana suunnittelemassa useiden tunnettujen ravintoloiden sisustusta.

Eliel Saarinen

Myös Eliel Saarisen kädenjälki näkyy edelleen voimakkaasti monen suomalaisen arjessa, sillä Saarinen suunnitteli uransa aikana useita erittäin tunnettuja rakennuksia keskeisille paikoille Helsinkiin. Hänen suunnittelupöydällään ovat muotoutuneet muun muassa Helsingin päärautatieasema, joka valmistui vuonna 1914, sekä Suomen kansallismuseo. Pääasiallisesti Saarinen oli mieltynyt kansallisromanttiseen tyylisuuntaan sekä jugendiin, mutta alkoi vuosien myötä vähitellen lisätä töihinsä yhä enemmän rationaalisuutta ja klassisuutta.

Rakennusarkkitehtuurin lisäksi Saarinen suunnitteli myös paljon muuta, esimerkiksi seteleitä ja muita käyttöesineitä. Lisäksi hän osallistui useiden kaupunkien yleiskaavojen sekä pienempien korttelikokonaisuuksien suunnittelukilpailuihin erittäin hyvällä menestyksellä. Hyvin tunnettu on myös Saarisen arkkitehtiystäviensä Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin kanssa Kirkkonummen Vitträsk-järven rannalle toteuttama, nykyään museokäytössä toimiva ateljeekoti Hvitträsk, jonka jylhiin suomalaiskansallisiin järvimaisemiin hänet on myös haudattu. Eliel Saarinen vietti ja asui pitkiä aikoja myös ulkomailla, ja oli monipuolinen ja sosiaalisesti sujuva kosmopoliitti.

Carl Ludvig Engel

Saksalaissyntyinen Carl Ludvig Engel ei syntyperänsä puolesta täytä suomalaisen arkkitehdin määritelmää, mutta hänen vaikutuksensa Suomen arkkitehtoniseen ilmapiiriin on kiistaton, ja työnsä laajaa ja erittäin merkittävää. Engel syntyi Saksassa vuonna 1778, ja päätyi lopulta työskentelemään Suomeen vuonna 1816. Hänen uusklassista empiretyyliä edustaneet rakennuksensa muodostivat koko Helsingin monumentaalisen keskustan, ja tarjosivat perustan ja jalansijan koko suomalaiselle rakennustaiteelle. Koko nykyisen Senaatintorin alue on Engelin suunnittelema, ja kokonaisuus sisältää Helsingin Tuomiokirkon, Valtioneuvoston linnan, Kansalliskirjaston sekä Helsingin yliopiston päärakennuksen. Engelin elämäntyö jäi osittain kesken hänen kuollessaan vuonna 1840, sillä esimerkiksi Helsingin Tuomiokirkon rakentaminen oli vielä puolitiessään. Työn jatkajien toimesta Engelin alkuperäisiä, mahdollisimman täydellisesti klassismin ihanteita heijastelevaa lopputulosta tavoitelleeseen suunnitelmaan tehtiin muutoksia, eikä kirkosta tullut aivan sellainen kuin Carl Ludvig Engel oli alun perin tarkoittanut.

Reima Pietilä

1990-luvun merkittävin suomalainen arkkitehti oli 70-vuotiaana vuonna 1993 kuollut Reima Pietilä. Hän toimi suunnittelutyönsä ohessa yhtäjaksoisesti lähes kymmenen vuotta Oulun yliopiston arkkitehtiosaston professorina. Paljon yhteistyötä arkkitehtipuolisonsa Raili Pietilän kanssa tehnyt Pietilä nosti esiin monia ennen näkemättömiä ja rohkeita teemoja ja elementtejä, ja lopulta hänen omaleimainen elämäntyönsä palkittiin UIA-kultamitalilla vuonna 1987.

Pietilöiden edustama tyylisuuntaus on orgaaninen arkkitehtuuri, yksi modernin tyylin alalajeista. Orgaanisen arkkitehtuurin keskiössä on luonto, josta ammentamalla ja jota vaalimalla syntyneet ideat ja ratkaisut antavat rakennuksille hyvin tunnistettavan, funktionaalisen ilmeen.

Reima Pietilän tunnetuimpia töitä ovat esimerkiksi Suomen paviljonki vuoden 1958 Brysselin maailmannäyttelyssä, Kalevan kirkko Tampereella, Dipolin kongressikeskus Espoon Otaniemessä sekä tasavallan presidentin virka-asunto Mäntyniemi Helsingin Meilahdessa. Yhdessä pariskunta Pietilä myös suunnitteli Tampereelle Hervannan keskusakselin, joka on laaja, monen rakennuksen yhdessä muodostama kokonaisuus.

Kansainvälistä huomiota saa myös jalkapallo em 2020 -kisat, kun suomalaisten arkkitehtien tavoin nousee Suomen maajoukkue kansainvälisille jalkapallostadioneille samalla kun itse kisapaikka täyttyy jalkapallofaneista. Nämä stadionit ovat omalla tavallaan arkkitehtuurin helmiä maailmalla.